Wrap it up

Vähän pääsi venähtämään tämän viimeisen postauksen kirjoittaminen. Tosiaan, opiskelijavaihto on nyt ohi, on ollut jo parisen viikkoa. Joulukuun 18. päivä oli jätettävä New Haven ja kaikki siellä tapaamani ihmiset taakse, ja voin kertoa ettei ollut mikään helppo tehtävä se. Tämähän se onkin kaikkien tällaisten upeiden seikkailujen inhottava kääntöpuoli - hyvästien sanominen upeille ihmisille, joiden kanssa on jakanut paljon usean kuukauden ajan. Ei auta muuta kuin uskoa siihen, että vielä jonain päivänä tiet kohtaavat ainakin joidenkin kanssa.

Kaiken kaikkiaan tämä kulunut syksy oli mieletön kokemus. Oikeastaan kaikkea sitä, mitä opiskelijavaihdon mainostetaankin olevan. Uusia ihmisiä, uusi ympäristö, uusia kokemuksia ja muistoja, uuden oppimista ja uuteen sopeutumista. Niin hyvässä kuin vähän ikävämmässäkin tietysti. Nimittäin tottakai uuteen kulttuuriin ja ympäristöön astuttaessa vastaan tulee myös vaikeuksia, ja asioita jotka omasta mielestä hoidetaan uudessa kulttuurissa täysin typerästi tai vähintäänkin tarpeettoman hankalasti. Niille vaan ei voi mitään, ja loppupeleissä kuitenkin muistaa vain ne mukavat asiat :)

Vaihdossa oppii uuden maan, kielen ja kulttuurin lisäksi paljon myös itsestään. Minä esimerkiksi opin sen, että uskallan lähteä maailman toiselle puolelle yksin ja selviän siitä. Uskallan myös varmasti tämän jälkeen matkustella yksinäni jos tarve vaatii tai huvittaa, ja tiedän että selviän siitäkin. Opin myös uudenlaista arvostusta kotimaatani ja omia juuriani kohtaan. Kuulostaa kovin kliseiseltä kun sen näin kirjoittaa, mutta niin se vain on :D Täytyy mennä kauas että näkee lähelle jne.

Viimeisenä rohkaisen vielä kaikkia lähtemään vaihtoon, se kannattaa! Ja menkää erityisesti New Haveniin Southerniin!! ;D Siellä on mitä mahtavimpia ihmisiä teitä odottamassa. Enkähän minä nyt voi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi suomalaiseksi vaihtariksi siellä ;)

Kanada roadtrip ja D.C.

Mä en kestä miten nopeesti tää aika kuluu!! Viimeistä viikkoa tässä jo viedään täällä New Havenissa, ensi keskiviikkona potkitaan pihalle yliopistolta ja otan nokan kohti New Orleansia. Sitä ennen olisi vielä kuitenkin pari lopputyötä jäljellä (kohta enää yksi kunhan saan tuon toisen esseen kirjoitettua loppuun, jee!!) sekä tietysti hirmuinen määrä pakkaamista...Onhan täältä jotain tosiaan tullu osteltuakin ja päätinkin lähettää laatikollisen tavaraa Suomeen edeltä, ettei tarvitse kolmatta matkalaukkua ostaa ja alkaa raahailemaan ympäriinsä. Muuten ei olisi mitään ongelmaa ollut ostaa sitä kolmatta matkalaukkua, mutta kun tosiaan tässä tulee ennen Suomeen paluuta reissattua jonkun verran niin ei kyllä nappaa alkaa säheltämään kolmen matkalaukun kanssa...Että loppupeleissä kuitenkin tulee helpommaksi ja vähän halvemmaksikin vain postittaa paketti edeltä kotiin :) Toivottavasti vaan menee perille!

Viime viikot on ollut aika hektisiä. Tosiaan Thanksgiving break oli pari viikkoa sitten ja me vaihtarit suunnattiin jokainen vähän omissa porukoissamme tuonne Kanadan puolelle. Ihan ongelmitta ei meinannut matkanteko sujua, ensin jouduttiin odottelemaan että saatiin vuokra-auto käyttöön ja sitten vielä jouduttiin kääntymään alkumatkasta takaisin kun yksi autossa olijoista unohti suhteellisen tärkeän paperilappusen ottaa mukaan :D Eipä siinä, täyskäännös takaisin New Haveniin, ja samaan aikaan alkoi tulla viestejä meitä aiemmin lähteneiltä porukoilta että sieltäkin oli pari unohtanut tämän tärkeän DS-2019 paperin, joten tehtiin sitten hyvä teko ja haettiin heidänkin puuttuvat paperit. Tosiaan ilman tuota lappusta ei olisi meillä ollut enää asiaa takaisin jenkkien puolelle, joten ihan hyvä että huomattiin kuitenkin suht ajoissa...

Montreal

Me ajettiin ensin Montrealiin (muut meni Niagaran putouksille ensin ja sieltä Torontoon) ja jouduttiin vielä aikamoiseen lumimyräkkäänkin, joten matkanteko hidastui entisestään. Mutta päästiin kuitenkin turvallisesti perille ja sehän se oli tärkeintä :) Montreal oli aivan mahtava, aika eurooppalainen tunnelmaltaan. Tykkäsin kovasti ja ehdottomasti voisin mennä joskus uudestaan ja vähän pidemmäksi aikaa. Tällä kertaa tosiaan mentiin aika tiukalla aikataululla ja oltiin Montrealissa vain yksi yö, ja koska saavuttiin kaikkien hidastusten takia todella myöhään, ei meillä ollut aikaa tutustua kaupunkiin kuin ehkä viitisen tuntia seuraavana aamuna.

Montrealista suunnattiin Ottawaan, josta pidin myös todella paljon, vaikka siellä todella kylmä olikin! Muistutti taas siitä että mitä sitä joutuu kestämään kun palaa takaisin Suomeen... :( Ottawassa ei oltu edes yötä vaan jatkettiin samana iltana vielä myöhään Torontoon. Siinäkin sattui pieni kömmähdys kun jostain syystä kuskit olivat siinä ymmärryksessä, että matkaa Ottawasta Torontoon olisi vain parisen tuntia. Siinä sitten ilta ysin aikaan kun syötiin illallista alettiin tarkistaa reittiä ja kappas, ihan ei parilla tunnilla näemmä selvitäkään vaan matka kestäisi lähemmäs 4-5 tuntia :D Nyt jo huvittaa tämmöiset kömmähdykset, mutta täytyy sanoa että siinä vaiheessa ei ihan kauheesti naurattanut kun koko päivä oltiin oltu menossa ja teki vain mieli kaatua sänkyyn...No, onneks itse tietysti pystyi autossa lepäämään edes joten kuten, mutta kuskeille tietysti erityisen inhottava käänne tämä.

Ottawa

Torontoon saavuttiin todella myöhään siis, joskus puoli neljän aikaan yöllä. Siitä suoraan nukkumaan ja aamulla aikaisin ylös, huhhuh! Torontossa viihdyttiin kaksi yötä, ja vaikka pidinkin Torontosta, ei se kuitenkaan ollut lempipaikkani tällä reissulla. Jostain syystä vertasin Torontoa koko ajan New Yorkiin ja pidän New Yorkista huomattavasti enemmän...Mutta ihan siisti paikka Torontokin kyllä :)

Toronto ja CN Tower

Torontosta matka jatkui Niagaran putouksille, jossa vietettiin viimeinen yö tällä reissulla. Sää ei ollut mikään hirveän kiva, vettä tihutti koko päivän, mutta putoukset olivat silti aika siistit :) En kylläkään oikein pitänyt siitä järkyttävästä turistikrääsästä ja turisteja varten rakennetuista huvipuistoista sun muista houkutuksista mitä paikan päältä löytyi...Lapsiperheille varmaan ihan jees, mutta ei tuolla kyllä oikein paria tuntia kauempaa saa kulumaan. Eli sitten lähdettiinkin ajelemaan takaisin New Haveniin ja perillä oltiin puoli yhdentoista aikaan illalla (juuri sopivasti ehdin katsomaan Walking Deadin midseason finalen :D).

Kaiken kaikkiaan aika rankka reissu kun ängettiin kuitenkin aika monta paikkaa vain viiteen päivään, joista suurin osa meni kuitenkin ajamiseen. Jalat oli aivan rikkipoikki tämän reissun jälkeen ja muutenkin univelat kasvoi. Mutta kivaa oli, ja olen iloinen että tehtiin tämä reissu! Mahtavaa, että pääsin kuitenkin nyt käymään siellä Kanadankin puolella, sinne kun olen aina kovasti hinkunut :)

Kauaa en ehtinyt New Havenissa taas ihmettelemään Kanadan reissun jälkeen, sillä heti seuraavana viikonloppuna lähdinkin sitten parin muun kanssa Washington D.C:hen! Säät ei oikein suosinut meitä, mutta D.C. oli silti tosi kiva paikka. Valkoinen Talo oli paljon pienempi mitä olin kuvitellut, mutta Capitol Hill oli aivan mahtava! Ehdottomasti lempparipaikkani D.C:ssä.

Nyt jos koittais vielä saada tuon esseen naputeltua loppuun niin olis kiva. Oon kyllä niin täynnä tätä opiskelua taas että ihan hyvää tekee nollailla parisen viikkoa ennen Suomeen paluuta :) Täytyykin tässä vielä ehtiä kirjottelemaan tunnelmia ja ajatuksia koko vaihdosta ja täältä lähdöstä...

Boston

Apua, tästä päivästä eteenpäin on enää tasan kuukausi virallista vaihtoa jäljellä täällä New Havenissa! Joulukuun 18. päivä kun tosiaan täytyy poistua asuntolasta ja onpa minulla varattuna lentolippu New Orleansiin samaiselle päivälle :) Kamalan nopeasti on aika täällä kyllä vierähtänyt ja melkoisen ristiriitaisin tuntein tässä nyt seuraa näiden viimeisten viikkojen kulumista. Toisaalta kun en millään haluaisia vielä jättää New Havenia taakseni, tai ylipäänsä tätä maata sillä niin paljon haluaisin vielä nähdä ja tehä. Toisaalta taas odotan innolla myös kotiinpaluuta, perheen ja koirien näkemistä, kaikkien ystävieni näkemistä, omaan kämppään pääsyä ja Jyväskylän tuttujen katujen tallaamista. Plus keväälle on suunnitteilla niin paljon kaikkea kivaa ja mahtavaa että jo senkin takia odotan innolla ajan kulumista! Mutta vielä kuitenkin yritän ottaa kaiken mahdollisen irti täällä olostani :)

Lauantaina tosiaan vietimme päivän Bostonissa, jonne ajoi noin parisen tuntia New Havenista. Matkaan lähti tämä koko meidän neljäs asuinkerros, eli "international floor", johon tietysti lukeutuu myös amerikkalaiset kämppikset. Matkaan lähdimme tuhottoman aikaisin, jo kahdeksalta aamulla (on se aivan liian aikaisin kun piti herätä jo kuuden jälkeen!) ja perillä olimme hieman kymmenen jälkeen. Yhdeltätoista alkoi sitten meille varattu freedom trail -kävelykierros Bostonin historiallisilla paikoilla. Oppaamme oli tietysti asiaankuuluvasti pukeutunut kolonialistisen aikakauden vaatetukseen ;)

Kävelykierros kesti abouttiarallaa puolitoista tuntia, jonka jälkeen kiertelimme hetken matkamuistomyymälässä, josta mukaani tarttui ainoastaan yksi haalarimerkki. Tämän jälkeen suuntasimme lounaalle Dick's Last Resort -nimiseen ravintolaan, jossa ideana on se, että tarjoilijat ovat todella töykeitä ja jokainen ruokailija saa päähänsä paperihatun, johon tarjoilija kirjoittaa jotain loukkaavaa hatun kantajasta. Omassani luki "future owner of 80 cats", joten suorastaan pelottavan oikeaan osuivat :D Täytyy sanoa että ruoka ei paikassa ollut mitenkään erikoista, mutta hauskaa piisasi kun sai lukea mitä kaikkien hatuissa luki. Lounaan jälkeen meillä olikin mukavasti vapaata aikaa noin viitisen tuntia tehdä mitä lystäsimme. Päätimme seurata hollantilaista vaihtaria, joka oli aiemmin käynyt Bostonissa, ja kiertelimmekin sitten ympäriinsä katselemassa nähtävyyksiä ja ihastelemassa Bostonin arkkitehtuuria :)

Kaiken kaikkiaan Boston vaikutti todella mukavalta ja kauniilta kaupungilta. Varsinkin tuo puisto josta kaksi viimeistä kuvaa on otettu oli aivan ihana!! Jos joskus muuttaisin Amerikkaan asumaan voisin hyvin kuvitella asuvani Bostonissa :)

Tämä viikko kuluukin nyt kouluhommia apinanraivolla paiskiessa, sillä ensi viikolla on thanksgiving ja lähdemme heti keskiviikkona ajelemaan Kanadan puolelle! Ja thanksgiving-loman jälkeisellä viikolla deadlinet paukkuu, joten nyt pitäisi tällä viikolla saada lähes kaikki hommat hoidettua ainakin viilausta vaille valmiiksi :/ Saa nähdä miten käy... Työn alla 18-20 -sivuinen historian essee sekä kirjallisuuskurssin projektityö, antropologian kurssillekin pitäisi joku essee ilmeisesti väsätä, mutta sen deadline on onneksi hieman myöhemmin. Myös media studies -kurssille pitäisi joku lopputyö tehdä, mutta en edes tiedä vielä mikä se on :D Tärkeimpinä nyt kuitenkin nuo kaksi ensiksi mainittua isompaa työtä! Somebody help meeee...

New York, New York (again!)

...Tai kuinka sain Ian McKellenin ja Patrick Stewartin nimikirjoitukset.

Torstaina tosiaan lähdin käymään jälleen New Yorkissa. Hyppäsin yliopiston Union station -shuttle bussiin heti aamuluennon jälkeen ja New Yorkissa olin joskus puoli kahden maissa. Suuntasin heti ensimmäisenä Rockefeller Centeriin ostamaan jo valmiiksi lipun Top of the Rock observointikannelle kello neljäksi. Tähän väliin muuten mainittava, kun viime postauksessa unohdin, että tykkään New Yorkista senkin takia, että ei tarvitse kyllä montaa sekuntia pyöritellä karttaa nenän edessä kun on jo joku ystävällinen ohikulkija kysymässä josko voisi auttaa :) Jotenkin hirveän mukavaa.

Siellä laittavat luistinrataa kuntoon!

Eli Top of the Rock on siis Rockefeller Centerin huipulla sijaitseva näköalatasanne, samaan tyyliin kuin siis Empire State Buildingissa. Rock on vain käsittääkseni himpun verran edullisempi ($27), ja siinä on tietysti se etu, että näkee sen Empire State Buildingin sekä Central Parkin. Ja suosittelen todella menemään hieman ennen auringonlaskua! Sillä tavoin näkee New Yorkin sekä valoisan aikaan, että auringonlaskun ja pimeän aikaan, jolloin tietysti kaupungin valot pääsevät loistamaan :) Ja voi kuinka upea se auringonlasku olikaan! Eihän se tietystikään täydellisenä tallennu kameralle, mutta tässä muutama kuva New Yorkista ylhäältä käsin:

Viihdyin tuolla ylhäällä peräti tunnin vain ihastelemassa näköalaa. Olin myös kovin yllättynyt siitä etten ollut kovinkaan peloissani näin korkeanpaikankammoisena! Normaalisti kun jo alkaa polvet hieman tutisemaan kaksikerroksisen omakotitalon parvekkeella ja erityisesti silloilla. Liekö sitten joku omituinen juttu tässäkin että kun nyt oltiin niiiiiiin korkealla että sitä ei osannut jotenkin käänteispsykologisesti enää edes pelätä... :D Tosiaan hissi hurautti 67. kerrokseen ja siitä pääsi sitten vielä rullaportailla parikin kerrosta ylemmäksi. Hissi meni kyllä semmoista vauhtia että olisikohan noin minuutti mennyt ylös kipuamisessa! Mieletöntä. Korvat meni lukkoon myös.

Ja sitten olikin jo luistelurata auki ja ensimmäistä kertaa vuosikausiin minunkin oikein olisi tehnyt mieli mennä luistelemaan! No, ensi kerralla sitten, eli varmaan joulukuussa :)

No tämän torstaisen New York-visiitin varsinainen syy oli kuitenkin No Man's Land -näytelmä Cort Theaterissa. Ja ihan suoraan tunnustan, että ei minulla ollut mitään käryä että mistä näytelmässä on kyse, ainoa syy miksi sen halusin käydä katsomassa oli se, että kahta pääosaa näyttelivät suorastaan legendaariset näyttelijät sir Ian McKellen ja sir Patrick Stewart! (Btw, yksikään jenkki saati vaihtari joille olen nuo nimet maininnut eivät ole tienneet ketä nämä henkilöt ovat...Ennen kuin olen sanonut taikasanat "Gandalf" ja "Professor-X". Jos sittenkään.) No näytelmä itsessäänkin osoittautui todella hyväksi ja hauskaksi, ja olen äärimmäisen tyytyväinen että päätin sen käydä katsomassa! Enkä vähiten sen takia, että näytelmän päätyttyä...

TADAA!!! Näiden kahden veteraaninäyttelijän nimmareiden lisäksi myös näytelmän muiden näyttelijöiden nimmarit koristaa nyt ohjelmavihkosta! Tosiaan kun astelin ulos teatterista näin heti kahden ison mustan auton teatterin edessä ja pukuun sonnustautuneen miehen laittamassa aitoja ikäänkuin käytäväksi teatterin sivuovelta autoille. Eipä siinä tarvinnut montaa hetkeä miettiä että mistä on kyse kun tajusin että minä hetkenä hyvänsä näyttelijät varmasti astelevat ulos teatterista autoihin. Jonkin verran ihmisiä kerääntyikin odottamaan aitojen luokse, ja niin tietysti minäkin, vaikka olisinkin saattanut ehtiä aikaisempaan junaan. Mutta hei c'mon! Kuinka monta kertaa tässä elämässä saa tilaisuuden nähdä nämä näyttelijät kosketusetäisyydeltä, kenties vaihtaa sananen ja saada nimmarit?? No voin kertoa että eipä varmasti kovinkaan montaa!

Ensimmäiseksi ulos astelivat Billy Gyrup (nimmarikuvassa toinen oikealta) ja Shuler Hensley (kuvassa oikealla). Hetki näiden kahden jälkeen ulos tuli Ian McKellen, joka oli niin sympaattinen ja ystävällinen! Kun kerroin nopeasti olevani Suomesta (no koska ainahan sitä pitää mainostaa tämmöisissä tilanteissa eikö?!), Ian kohotti yllättyneenä kulmakarvojaan ja kiitteli kovasti että olin tullut katsomaan näytelmää :) Valitettavasti en pystynyt saamaan yhteiskuvaa sillä edessäni oli ihmisiä ja jouduinkin kurottelemaan jo heidän välistään että edes sain ojennettua ohjelmavihkon nimmaroitavaksi :( Patrick Stewart antoikin odottaa itseään hieman kauemmin ja ehdin jo huolestua että niinköhän joudun lähtemään ilman hänen nimmariaan, jotta ehdin junaan. En onneks lähtenyt ja niinpä sain sitten hänenkin nimikirjoituksensa komistamaan tuota kuvaa :)

Paikalta poistuin hymy korvissa ja virnistellen varmasti äärimmäisen typerän näköisenä, mutta olin New Yorkissa, jossa tuskin kukaan kiinnittää huomiota sellaiseen ;)

Että semmoinen tarina kehkeytyi torstaista. I ♥ New York!

Huomenna lauantaina suunnataankin sitten Bostoniin!

Päivä New Yorkissa

Kyllä vain, kuten taisin jo ensimmäisessä postauksessa ennustaa, New Yorkissa tulee varmasti käytyä moneen otteeseen tämän syksyn aikana. Viime sunnuntaina hyppäsin junaan ja parissa tunnissa olinkin jo Grand Central Terminalissa valmiina tutkimaan taas hieman lisää tätä ihanaa kaupunkia, josta on todellakin tullut yksi lempipaikoistani. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka toisaalta New York on ollut pitkälti sitä mitä sen odotinkin olevan (tuhottomasti porukkaa Times Squarella, välkkyviä valoja, yellow cabs, jne), on se myös ollut täysin erilainen kuin mitä odotin, jopa pieneen järkytykseen asti. New York ei ehkä ollutkaan aivan niin "glamorous" kuin mitä elokuvat ja Sex and the City antavat ymmärtää. Se on kaoottinen, jopa hieman likainen ja jotenkin kaikki paikat näyttävät aika erilaiselta kuin miksi ne olin kuvitellut juurikin lukuisten elokuvien ja tv-sarjojen ja kuvien perusteella. Mutta selvittyäni alkujärkytyksestä olen alkanut pitämään New Yorkista älyttömän paljon juurikin tästä syystä: se osaa yllättää.

No mutta niin, takaisin siis sunnuntaipäivään! Grand Centralilta hurautin kätevällä S-junalla Times Squarelle, josta vaihdoin toiseen metrojunaan päästäkseni Columbus Circlelle, joka on aivan Central Parkin kyljessä. Siellä treffasin toisen vaihtarin, joka oli tullut Nykiin jo edellisenä päivänä. Suunnitelmanamme oli pienen pohdiskelun jälkeen vuokrata pyörät ja pyöräillä Central Parkin ympäri. Sääolosuhteet vaan tekivät meille pienet tepposet (mikä tämäkin sanonta oikein on?!) ja jouduimme ensin kuluttamaan aikaa Columbus Circlellä olevassa ostoskeskuksessa odottaen sateen lakkaamista. Noh, pääsinpähän tosiaan ostamaan sitä ruisleipää, sillä ostoskeskuksessa oli Whole Foods-ruokakauppaketjun liike, jossa tosiaan myydään suomalaista ruisleipää. Long Islandilla sijaitsee varsinainen leipomo, jota pyörittää kaksi suomalaista miestä, mutta tosiaan Long Islandille asti ei välttämättä tarvitse lähteä, sillä Whole Foods ruokakaupat ainakin New Yorkissa myyvät tuota ruisleipää.

Tällainen 4kpl:n "reissumies"paketti maksoi £4.49, eli hieman on tyyrimpi erikoisuus täällä tämä.

Sateen lakattua menimme sitten vuokraamaan pyöriä, ja näitä pyörien vuokraajiahan on sitten pilvin pimein Central Parkin läheisyydessä. Me maksoimme $15/tunti per henkilö, mutta varmasti saisi halvemmallakin pyörän vuokrattua. Me vain olimme laiskoja emmekä jaksaneet tehdä hintavertailua, emmekä edes tajunneet tinkiä hintaa hieman alemmas...Sekin varmasti olisi onnistunut. Anyway. Saatiin kuitenkin ylimääräinen 15 minuuttia ilmaiseksi :D Ja se tulikin tarpeeseen, sillä meinasi tulla hieman kiire ehtiä ajoissa takaisin...Taidettiin pysähdellä hieman liikaa ottamaan valokuvia yms :D

Siinä sitä ollaan, monista leffoista ja tv-sarjoistakin tutulla paikalla Central Parkissa.

Tämäkin veneiden uittolampi tainnut vilahtaa leffassa jos toisessakin :)

Alice in Wonderland -patsas ♥

Tekojärvi keskellä Central Parkia. Oli aika huikea.

Varoituksen sanana kaikille, jotka kenties haluavat pyöräillä Central Parkin ympäri joskus: suurella todennäköisyydellä saat pyörän, joka on aivan liian pieni, ja jolla polkeminen on yhtä tuskaa ylämäissä, joita Central Parkissakin on yllättävän monta...Mutta oli se silti sen tuskankin arvoista :) Pyöräretken jälkeen suuntasimme Times Squarelle reissun varsinaista syytä varten...

Meillä oli nimittäin liput Leijonakuningas-musikaaliin!! Tämä oli yksi niistä aivan ehdottomista to do -asioista vaihtoni aikana ja olen niin iloinen että se toteutui! Kaikki jotka ovat nähneet tämän musikaalin ovat kehuneet sitä minulle maasta taivaisiin, eivätkä todellakaan turhaan. Voin nyt itsekin liittyä tämän hehkutusletkan perälle ja todeta, että vaikka liput ovat kalliit (taitavat olla $100 ylöspäin, me maksoimme muistaakseni n. $125-$130 ja olimme yläkatsomossa mutta todella hyvillä paikoilla silti) on musikaalin näkeminen ja kokeminen ehdottomasti sen rahan arvoista! Suosittelen lämpimästi ja kannustan kaikkia New Yorkin matkaajia sijoittamaan sen reilun satasen tämän näkemiseen :)

Semmoinen oli se Nykin reissu tällä kertaa. Tämä oli nyt kolmas kerta (en laske nyt mukaan sitä yhtä yötä jonka vietin Nykissä saapuessani tänne) ja vieläkin on tuhottamasti ihan perus turistikohteitakin näkemättä. Mutta enköhän saa taas muutaman ruksittua yli, kun suuntaan New Yorkiin jälleen torstaina...Jep, tämän viikon torstaina on tarkoitus mennä jälleen New Yorkiin, mutta sen reissun tarkoituksesta lisää sitten myöhemmin ;) Pidän kaikkia jännityksessä, muahahaha!  

Lokakuun loppu

Äärimmäisen ahkera bloggaaja ilmoittautuu (heheh)! Lokakuussa jäikin tosiaan bloggailut aika vähiin vaikka kyllähän sitä kaikennäköistä toimintaa tapahtuikin. Mennään nyt pikakelauksella sitten muutamia juttuja ;)

Lokakuussa kävin mm. Yale Peabody Museum of Natural Historyssa ihmettelemässä dinosauruksia ja karmaisevia täytettyjä eläimiä. Lokakuussa tuli myös pyörähdettyä Yale Art Galleryssa, eli onpahan tullut katsastettua New Havenin taidekylttyyriäkin ;)

Halloweenia edeltävän viikon torstaina yliopistolla järjestettiin Rocky Horror Picture Show elokuvan katselu keskiyöllä. Olin kuullut näistä RHPS keskiyön tapahtumista jo ennen jenkkeihin tuloa ja kerta tilaisuus sellaiseen osallistumiseen tuli niin mikä ettei! Kyseessä on siis interaktiivinen elokuvan katselu, eli yleisö osallistuu mahdollisimman paljon elokuvaan mm. huutelemalla vastauksia repliikkeihin, tanssimalla mukana tai heittelemällä riisiä kohtauksessa, jossa vastanainut pariskunta astelee ulos kirkosta. Ja tietysti plussaa on jos yleisö panostaa pukeutumiseensa leffan teeman mukaisesti! Vaikka loppua kohden alkoikin väsyttää uhkaavasti, oli ilta/yö silti todella hauska ja kävipä mielessäni että pitäisikin joskus järjestää samanlainen tapahtuma Jyväskylässäkin...

Lokakuun viimeisenä viikonloppuna suuntasimme paikalliselle Linnanmäelle, eli Six Flags -nimiseen huvipuistoon. Meikäläiselle tuo oli siinä mielessä hieman huono paikka, koska pääasiassa huvipuistosta löytyi vuoristoratoja, joita inhoan! Aivan liian hurjan näköisiä vuoristoratoja tuolla olikin, huhhuh! Itse pysyin turvallisesti niissä lasten laitteissa, hahah! Eiku...Nähtävää tuolla siitä huolimatta riitti, sillä koko huvipuisto oli koristeltu Halloweenin mukaisesti.

Teemaan oli todellakin panostettu, ihan mielettömän siistejä Halloween-koristeita! Ai että haluan järkätä Halloween-bileet ja hankkia kaikkia siistejä rekvisiittoja :D Eipä varmaan tulis ees kalliiksi...

Toinen asia mikä sai mut into piukeeksi huvipuistossa oli tuon Halloween-teeman lisäksi puiston Batman (ja muut DC-supersankarit)-teema! Oli vuoristorata, jonka nimi oli The Dark Knight, Kissanaisen oma vuoristorata (tähän jopa uskalsin mennä...se olikin ihan sellainen mini :D) ja Jokerin joku oma hässäkkä ym. Batman-fani kiittää :D

Meillähän hujahti tuolla sitten koko päivä, ja pimeän tullen alueella alkoi liikuskella todella pelottavan näköistä porukkaa...

Alueella tosiaan alkoi illalla käyskennellä ties minkänäköistä hiihtäjää zombeista hulluihin moottorisahamurhaajiin, jotka sitten säikäyttelivät pahaa-aavistamattomia huvipuistovieraita! Tuo alimmassa kuvassa oleva kaasunaamariveikko lähti kuvan ottamisen jälkeen kävelemään uhkaavasti suoraan meikää kohti ja voin kertoa, että vaikka sitä kuinka tiedostaa että ihan tavallinen tyyppihän se siellä maskin alla on, niin kyllä sitä aika vikkelään kuitenkin lähti perääntymään :D

Itse Halloweenina tietysti juhlistimme asiaankuuluvissa vermeissä. Itse olin hieman ehkä tylsähköstikin kissa, koska en keksinyt hätäpäissäni muutakaan asua johon nyt ei tarvitsisi hirveästi vähäisiä varoja kuluttaa. Pörröiset kisunkorvat kustansivat alle 4 dollaria, joten eipä tullut kalliiksi :D Mä kyllä tykkään Halloweenista, ehkä jopa suosikkini näistä ns. turhista pyhistä, ja musta olis aina hirveen kiva panostaa siihen Halloween-asuun, mutta kummasti se Halloween pääsee aina yllättämään ja sitten ei ole aikaa tai rahaa (useimmiten kumpaakaan) mihinkään huippuhienoon asuun. Aloinkin jo nyt miettimään ensi vuoden asua, jos sitä perkule kerrankin olis ajoissa mietittynä! :D

Että tämmöistä tällä kertaa! Pahoittelut hiljaisuudesta ja nyt sitten tämmöisestä kuvaoksennuksesta kerralla. Koitan parantaa tapani loppuvaihdon ajaksi! Siis apua, älyttömän nopeesti menee aika! Ollaan jo vaihdon puolivälissä!! Enkä millään voi uskoa että nyt on jo marraskuu, täällä kun ei todellakaan näin suomalaiseen silmään näytä yhtään marraskuiselta. Puissa on vielä kirkkaan sykseisen väriset lehdet, aurinko paistaa, eikä siitä Suomen marraskuisesta sateesta ja harmaudesta ole (onneksi!) tietoakaan. Mutta nyt mä lopetan tän selittämisen, eihän tätä jaksa lukea erkkikään.

P.S. Täällä on tänään puhuttanut aika vakavakin aihe, sillä Central Connecticut State Universityssa, noin tunnin ajomatkan päässä SCSU:sta, oli tänään hätätilanne, kun luultiin että yliopiston asuntoloiden läheisyydessä liikkuu aseistautunut mies. Ainakaan paikallisuutisissa ei tänään muusta olla puhuttukaan kuin siitä, että tosiaan kaikkia CCSU:ssa olevia henkilöitä kehoitettiin hakeutumaan suojaan ja lukitsemaan ovet ja peittämään ikkunat ym. Aika pelottavaahan tuota oli seurata päivän mittaan, ja pisti kyllä jäälleen kerran ihmettelemään jenkkien omituista suhdetta aseisiin. Kirjallisuusluentoni alussa käytiinkin aika mielenkiintoinen keskustelu kun professorini halusi tietää minkälainen suhtautuminen Suomessa on aseisiin, ja että tapahtuuko tällaista Suomessakin useasti. No, loppujen lopuksi tässä CCSU:n tilanteessa selvisi että kyseessä oli ilmeisesti "Halloween-asu" ja kyseinen henkilö ei ollut aikonut vahingoittaa ketään. 

Asuntoesittelyä ja sananen kämppiselosta

Tajusinpa tuossa etten ole pahemmin tainnut esitellä tätä asumustani täällä blogin puolella ollenkaan! No parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Neliömääristä en tiedä, mutta asunto on yleisine tiloineen melko iso. Heti kun ulko-ovesta tullaan sisälle edessä aukeaa avoin keittiö ja suuri olohuone. Olohuoneen vastakkaisilla puolilla sitten sijaitsee nämä kaksi makuuhuonetta, joissa kummassakin asustaa kaksi tyttöä. Eli lyhyellä matikalla tätä asuntoa asuttaa neljä ihmistä ;)

^Olohuone keittiöstä ja ulko-ovelta katsottuna. Normaalisti ei ole ihan tuon näköistä, mutta ihanat kämppikseni olivat minun suureksi yllätyksekseni koristelleet olohuoneen synttäreideni kunniaksi viime viikolla <3

^Keittiö minun huoneesta katsottuna. Jääkaappi jäi juuri kuvan ulkopuolelle. Asuntoon tullaan sisään tuon sinisen verhon vasemmalta puolelta löytyvästä ovesta. Täällä on astianpesukone!! Aivan mahtavaa. 

Ja sitten siihen minun ja huonetoverini huoneeseen:

Huomaa kyllä että kumpi puoli on minun ja kumpi amerikkalaisen kämppikseni :D Kuten huomaa, itse en ole pahemmin jaksanut panostaa sisustukseen :P Apua, nyt kun tätä kuvaa katsoo niin oma puoleni huoneesta on kyllä niin kovin alastoman näköinen, että pitäisiköhän sinne kuitenkin joku juliste tmv. pistää roikkumaan?! Vaikka muuten ei ole tähän mennessä häirinnyt ollenkaan enkä kiinnitä mitään huomiota enää siihen, että kämppiksen puolella huonetta on vaikka ja mitä, kun taas omani on ihan au naturel...

Siinäpä sitten minun työpöytäni ja lipastoni. Hahhah, olisittepa nähneet sen n. 10 minuuttia ennen kuvan ottoa! Voin kertoa, että hieman vaati järjestelyä ja siivousta ennen kuin kehtasi kuvata :D Kuvasta tosiaan näkyy tuo vastapäinen huonekin tuolla :)

Vaatekaappeina toimii sitten tuommoiset rumilla sinisillä verhoilla peitettävät syvennykset. Ja kuten kunnon vaihtarilla konsanaan, myös minulla on käytössä Ikean sininen jättikassi pyykki"korina" :D

Molemmissa makuuhuoneissa on omat kylppärinsä, mikä on tosi jees. Oven takaa löytyy kylpyamme/suihku.

Kaiken kaikkiaan siis ihan jees. Ei mikään luksuskämppä todellakaan, mutta enpä semmoista odottanutkaan kun tänne tulin. Kyllä tämä oikeastaan kaikki odotukseni voitti :)

Kaikkein eniten vaihtoon lähdössä taisinkin oikeastaan jännittää tätä kämppiselämää; siis sitä, että joudun todellakaan jakamaan makuuhuoneeni jonkun toisen tuntemattoman ihmisen kanssa! Ajatus tuntui pelottavalta, sillä olen viimeksi jakanut makuuhuoneeni pikkuveljen kanssa joskus ihan pienenä, ja vaikka ensimmäisenä yliopistovuotenani minulla oli kämppis niin meillä oli silti molemmilla omat huoneet (kuten Suomessa taitaa aina ollakin?). Viimeiset pari vuotta olenkin sitten asunut yksiössä, missä saan tehdä mitä vaan milloin vaan omassa rauhassani. Joten kyllä jännitti tulla tänne asumaan samaan huoneeseen tuntemattoman tytön kanssa! Yllätyksekseni kaikki on sujunut äärettömän kivuttomasti heti alusta alkaen. Ensimmäisen yön "apua-en-uskalla-liikkua-jos-toista-häiritsee-sängyn-hirveä-meteli" -ahdingon jälkeen olen pystynyt elämään täysin normaalisti ilman sen kummempia "mitäköhän se nyt ajattelee jos teen näin" pohdintoja. Tosiaan, nämä sängyt täällä pitävät aivan järettömän hirveää kitinää ja natinaa joka kerta kun pikkaisenkin liikahtaa, ja taidettiin molemmat tahoillamme nukkua sen ensimmäisen yön aikana todella varovasti ja liikkumatta. Nyt siihen on jo tottunut ja korvatulpat auttaa tässäkin asiassa. Korvatulpat on kyllä ihan ehdottomat täällä, ei pelkästään kämppiksen takia vaan kyllä sitä meteliä kuuluu ulkoakin. Myös unimaski (you know, semmonen mikä laitetaan silmien päälle) on aika kätevä kun aina ei välttämättä mennä kämppiksen kanssa samaan aikaan nukkumaan ja toisen tarvitsee vielä pitää lamppua päällä.

Muutenkin mulla kävi kyllä aivan ilmiömäinen tuuri kämppisarvonnassa, nimittäin kaikki kolme kämppistäni ovat aivan älyttömän ihania ja mukavia tyyppejä! Tulen heidän kanssaan toimeen mielettömän hyvin, ollaan käyty kämppisillallisella ja muutenkin vain pyörimässä keskustassa ja hengailtu :) Lisäksi ainakin kahdelta löytyy oma auto, mikä on ihan kätevä kun pääsee mukana käymään esim. ruokakaupassa. Ja tosiaan tähän mennessä upeinta oli kyllä tuo synttärikoristelu, jota en osannut lainkaan odottaa! En saa myöskään kuulemma lähteä takaisin Suomeen :D

Tällaista tällä kertaa!